Tuli sitten  viimein kirje kennelliitosta, jokuhan oli blogini perusteella tehnyt valituksen siitä, että Aquliinalla TEETETÄÄN toiset pennut niin pian ja varsinkin siitä, miten huonosti meillä koiraa hoidetaan, kun ei ole edes silmiä leikkautettu vaikka koira on niistä sairas. Siis joku tosi aktiivinen pääsi sitten pätemään. Eihän siinä mitä, jos jollakin ihmisellä on aikaa ja viitseliäisyyttä moiseen toimintaan niin siitä vaan. Kyllä vielä toistaiseksi Suomenmaassa paperia riittää. Vakavasti ottaen olin kyllä hivenen loukkaantunut näin monien koirien jälkeen siitä, että minua epäillään eläinrääkkäyksestä, mutta hyvähän se on, että asiassa otetaan kantaa, vaikka olisi ehkä ensin kannattanut minulta kysyä, ennen kuin kovinkaan aikaansa tuhlaa ja varsinkaan jonkun liiton toimihenkilöiden aikaa moiseen asiaan.

Aquliinan silmiä ei ole leikattu saatujen ohjeiden perusteella. Asiaahan olen tiedustellut useammalta ihmiseltä, jotka mielestäni rodun tuntevat melko tarkasti ja lisäksi vielä parilta eläinlääkäriltä olen heidän mielipiteensä tiedustellut. Kaikkien mielipiden oli se, ettei koiraa niin kuin ei ihmistäkään kannata mennä turhanpäiten leikkaamaan. Aquliinan silmäthän tarkistettiin tiinneenä ollessa ja enpä usko, että se ei vaikuttaisi tulokseen, kaikkeenhan se raskaus vaikuttaa. Joka tapauksessa tarkastanut eläinlääkärikin sanoi, ettei leikkaukseen kannata mennä, ennen kuin luksaatio käy vaivaamaan, jos ennättää edes koiran elämän aikana vaivata.

Pennuttamisesta taas sen verran, että koska ovet ja esteet ei meidän pariskunnan himoja estäneet, eikä rakkauden täyttymistä estäneet, oli siis pennut syntyvä. Koomisinta oli kennelliitolta tulleessa kirjeessä vaatimus, että pennut on liiton sääntöjen mukaisesti rekisteröitävä. No sääntöjen mukaan niitä ei voi rekisteröidä, kun on astuminen tapahtunut kahden peräkkäisen juoksun aikana ja siis liian tiheä tiineys. Siis pennut ovat rekisteröimättömiä ja heti kun mahdollista myös pallittomia. Joten en nyt ymmärrä mikä tarkoitus koko asian käsittelyllä oli. Saivathan ainakin johonkin kokoukseen lisäsisältöä.

Viimeisimmistä vauvoista:

Repen kuvat olikin nähtävillä, joten se herra voi hyvin.

Einarilla oli häntä murtunut tapaturmassa nuoren ihmislapsen kanssa, tästä enempi Einarin omilla sivuilla. Komea poika ja häntäkin jo heiluu, joten siinä kohti voi jo huokaista helpotuksesta.

Esko on kehittynyt mahdottoman hyväksi hiirien metsästäjäksi. Vetelee ne myös autuaasti suihinsa.  Mutta seurattuani Eskon hiirenmetsästystä paljastui herrasta selvästi terrierin sinnikkyys. Ainakin kolme tuntia jallitti hiirtä, kunnes lopulta sai sen nirhittyä. Hyvä Esko.

Soittelin Fridaliinan kotiinkin ja siellä oli kaikki asiat mallillaan. Neiti on  kuulema kaunis ja paras koira, mitä maailmasta löytyy. Uskotaan uskotaan, lupaava oli alkukin. Dalmisläiskät on edelleen jäljellä ja niiden haalistumista toivotaan, muttei kuitenkaan pakollista ole sekään.

Lucasista ei ole kuulunut uusia uutisia, eikä myöskään Toivosta. Mutta hyvä kuitenkin 2 neljästä, kun kuulumisia tulee.

Seuraavana olisikin sitten tiedossa koirille rokotuksia, kutsukirje tuli, mutta koska vaihdoin eläinlääkäriä tässä välissä, niin täytyy itse ottaa yhteyttä uuteen eläinlääkäriin ja sopia aika.

Nyt sitten siivoamaan. Asunnon haku on edessä, tai siis suunnittelen asunnon ostoa tai sitten halvemman vuokrausta. Näissä vuokra-asunnoissa kun on se hassu puoli, että vaikka kuinka kauan asut asunnossa, niin hinta vaan nousee, vaikkei edes remonttia asuntoihin tehdä. Joten.... niin harvinaista herkkua kuin se meidän porukalle onkin, niin taas olisi muutto sunnitteilla :)