Se on vaan niin, että kun riittävästi näitä sivuja on, niin muisti heittää ja tunnukset katoaa. Aikani kovalevyäni kaiveltua, ihan sattumalta osui oikeat tunnukset :)

 

Mitäs sitten on tässä elämän kulussa tapahtunut. No vaikka mitä. Ensinnäkin tein ratkaisuja oman elämäni suhteen ja jätin Jyväskylän oman onnensa nojaan , muutin ah niin rakastamaani Lahteen takaisin .

Tytär muutti aluksi samaan asuntoon, muutti pois, muutti takaisin ja muutti pois, joten muuttoliikennettä on riittänyt. Niinpä sitten minäkin muutin pois "yhteisestä" kodista ja siirryin pari taloa keskustaan päin samalla kadulla. Muutin pikkuiseen yksiöön, jaoin tavaraa eteenpäin ja totesin, että vieläkin tavaraa on vaikka kuinka. Sitten uudenvuoden aattona meille muutti Väinö. Pikku Väinö on saanut Armaksen leikkisäksi ja pojat tulee suht hyvin toimeen. Ainoa mitä Armas ei siedä, unen häirintää. Peti on Armakselle pyhä paikka ja jos pikku Väinö haluaa yöllä leikkiä, on Armas asiasta eri mieltä. Minähän nukun, joten minua ei poikien erimielisyydet kovinkaan paljon häiritse, puoli unissani painan pennun nukkumaan ja huomautan Armakselle, että jos oikein tarkkoja ollaan, molemmat on vieraana minun maallani 

Lahdessa asuessa minulla on jo toinen työpaikka menossa, kiivas tahtinen elämänrytmi siis. Aloitin työt sairaalakotiutus yksikössä, mutta kun ei se vastannut haasteellisuudella minun työntekorytmiin, niin vaihdoin sitten taas päivystystyöhön. Se vastaa ehkä paremmin ADHD luonnettani, joten nyt ainakin hetkeksi tyydytän työntekotarpeeni ja laskujen maksun tarpeen sieltä kautta leipää tienaamalla. 

Siviilielämään ei ole tullut muutoksia, joten sinkkuna jatketaan ja en oikein jaksa uskoa, että tästä tyylistä kovinkaan helpolla toiseksi tilannetta vaihtaisin. Elämä on aika helppoa tällä hetkellä. 

 

Mutta nyt sanon heipat ja toivon, että jostain kameran löydän, ennen kuin tuo pikku Väinö muuttuu isoksi V:ksi 

Ai joo, tyttärellä on myös oma koira, Greta, joka muutti Espanjasta tänne kylmään pohjolaan.