Pojat harjoittelee linnakundina oloa, kun äippä on poissa kotoa. Ovat kuulema häiriöksi koko talolle olleet, joten täytynee kokeilla kaikki keinot. Eikä hassumpi keino ole tämäkään, varsinkin yöajaksi Armas jopa pyrkii häkkilinnuksi :) 

 

Itse olen nauttinut siitä, että pakkaset on sen verran laskeneet jotta pääsee tuonne jäälle kävelehtimään. Eräänä päivänä tuli nuori pari vastaan ja ihmettelivät miten koirat seuraa minua niin hyvin, avasin kämmenen ja esittelin lihapullapalat, kyllähän pojat seuraa, kun syötti on kohdallaan :)

 

 

Käytiin koirapuistossakin tutustumassa, mutta seuraavan päivän oksennukset sai minut lopettamaan sen alkuunsa. Kuulin aikaisemmin eläinlääkärillä, että jollekin koiralle oli tullut ko puistossa nenäpunkkeja, joten eipä me ihan tahallisesti mitään sellaisia haluta. Enkä oikein ole koskaan ollut mikään koirapuisto ihminen. En vaan ymmärrä sitä juttua, että omistajat seisoo sumpussa heti oviaukossa ja koirat värjättää keskenään tai sitten siinä omistajan jaloissa. Itse pidän enempi lenkkelystä koirien kanssa. Siksi varmaan odotankin kevättä oikein innolla ja sitä, että hiihtoladut häipyy. Rakastan koirien kanssa metsässä kävelyä <3

 

Lenkkeilyn jälkeen on hyvä kyllä lämmitellä vähän, tässä Väinön mallia.