mutta pakko kirjoittaa muutama sana. Uusi koti on ihana, ja kuten itse äkkiä huomasin asunkin täällä keskenäni koirien kera. Ei siis enää teiniä, teini muutti omaan luukkuun kaikkine kavereineen ja äippä ja koirat jäi tänne keskenään. Olen moista muutosta ihmetellyt kuukauden verran ja yrittänyt keksiä asian hyvät puolet. Menoeräthän taas lisääntyi aivan huomattavasti ja edelleen on elätettävänä kaksi jos ei kolmekin lasta vaikka yhden vain synnytin. Tarkistin asian muuten viikko sitten synnytyskertomuksesta, jos vaikka olisin yhden lapsista hukannut tai jopa unohtanut laitokselle, mutta ei, kyllä niitä vain yksi syntyi elävänä ja yksi kotiin kuljetettiin. Tinkimällä siis vähäeleisesti yritän elättää teinin lisäksi vielä pari teiniä lisää...

Mitäs muuta uutta elämässä, hm. Siirryin pois pelkästä yötyön tekemisestä. Ainakin kokeilumielessä. Ja ihan vaan koirien ja itseni takia. Koirat asustaa teinin luona ne yöt, kun minä olen töissä, ihan hyvä systeemi sinäänsä. Tosin minulla on niin ikävä aina yövuorojen jälkeen koiria, etten meinaa osata nukkua. Pääasian on kuitenkin se, että koirat voivat hyvin. Armas oli ottanut ja lähtenyt yhtenä iltana. Oli pujottanut päänsä pannan läpi ja päässyt haistelemaan vapautta. Teini soitti minulle lopulta puolen tunnin koiran etsinnän jälkeen, että Armas on kadoksissa, ei varmaan aikaisemmin uskaltanut. Ja lisänä vielä, ettei se itsenäisyys niin helppoa ole, jos hätä tulee, on hyvä, että äiti vielä jaksaa olla olemassa. Mutta Armaksen uskomattomiin seikkailuihin vapaudessa, kun kukaan ei komenna. Armas oli siis lähtenyt omille teilleen ja päässytkin melko hyvän matkan päähän. Onneksi ei jäänyt autojen alle. HUH! No joka tapuksessa teini soitti minulle ja kertoi, että Armas on kadoksissa ja ei löydy etsimisen avullakaan. No mitä minä teen, ensin tietysti marmatan teinille, että kuinka niin on voinut käydä ja montako olutta sitä on tullut juotua jne.... mitä sitä nyt hädissään sitten sanookin. Kun suljin puhelimen, soitin heti 112, työpuhelimesta tietenkin ja kysäisin, onko koirasta tullut ilmoituksia. No  olihan siitä, eräs ystävällinen ihminen oli ottanut Armaksen talteen ja vasta viemässä johonkin hoitopaikkaan, täyskäännös ja koira takaisin teinin luo.

Teini oli sitten kuullut Armaksen tarinan siinä palautuksen jälkeen. Eli Armas oli varmaan jonkun nartun hajun perään karannut ja ehkä tavoittanut matkalla parin kolmen muunkin nartun hajut. Lopulta oli sitten eksyksissä koko koira niin päänsä kuin hajuaistinsakin puolesta. Herrasväki, joka sitten oli huomannut Armaksen hölköttelevän mitä suurimmalla todennäköisyydellä aivan omia polkujaan, oli pysäyttänyt auton ja avannut oven. Armas oli noussut kyytiin ihan sen näköisenä, että: Hei, tosi kiva että pysäytitte, se narttu hävisi hajuineen johonkin taloon ja ne ei tullut avamaan ovea sieltä, joten tänä Romeon täytyi siis lähteä nostelemaan. Mutta kun näitä koteja on nykyään kaksi, niin Romeo meni ihan sekaisin siitä minne nyt piti kulkea. Mut hei, tosi kiva, että pysähdyitte, joten tässä parit kymmenet pusut siitä edestä. Tulenkos nyt teille, vai mihin ollaan menossa. 'Ai teillä on kani, no ei se mua aivan kauheasti haittaisi, sikäli mikäli sille saa näyttää miten koira voi sallistaa, ihan noin vain esimerkin vuoksi."

Joka tapauksessa Armas siis löysi auvstettuna ensin teinin kotiin ja sittemin myös äipän luon. HUH HUH!

Ostin tänään maaleja ja sabluunoita, ylihuomenna alka remontti. JES!

Mutta nyt vihdoin unille, huomenna olisi iltavuoro.

Jäi kertomatta kaamean flunssa tarina, mulla kun se nyt sattuu olemaan, ei mikään sikainfulenssa, vaan oikea emakko sellainen.